pentuelämää

Juhannuksena oltiin mökillä, jossa Klaara näki paljon uusia ihmisiä, nukkui yön teltassa, oli veneilemässä, antoi cottonin nuuskia itseään kerran,  kaivoi itensä melkein kukkalaatikon alle ja oli koko ajan tulossa jyrkistä portaista itse alas.  Myös varsin vieraskorea oli, eli käyttäytyi kotioloja siivommin. Lähinnä tarkoitan puremista ja nilkkoihin kiinnikäymistä. Muutenhan se on kotonakin ihan siivosti! Kaikki meni hyvin, veneessä hiukan jännitti ja tuli vikinää. Reipas pikkukoira! Nokinenästä tuli pölynenä, koska kaivaminen oli kivaa!  Vartin venematka jännitti Nokosilla

Ei mitenkään päin uskoisi, että koira on ollut talossa vasta kaksi viikkoa! Tuntuu paljon pidemmältä ajalta. "Kaiken" harjoittelu jatkuu pienissä paloissa pisin päivää muun toiminnan lomassa. Nyt on aloitettu suuntaamaan kohti ulkomaailmaa, koska oman kodin seinät alkoivat jo hiukan viikon kotona olon jälkeen ahdistaa. Yksin kotona Klaara ei ole vielä ollut varttia kauempaa. Klaara on ollut jo Naantalissa pitsalla, lemmikkieläinliikkeen edustalla kauppakeskus Myllyssä, Turussa Vaakahuoneen terassilla, Kukkatalossa ja lähimetsässä. Lähimetsää lukuun ottamatta olen pitänyt sitä sylissä tai kopassa, rokotussuojaa kun ei vielä ole.  Näiden vierailujen antina on ollut paitsi oman pään tuuletus se, että Klaara on tottunut matkustamaan autossa, se on nähnyt valtavan paljon ihmisiä ja erilaisia asioita vaikkakin sylistä käsin. Tai no, eilen Kukkatalossa laskin sen hetkeksi myymälän lattialle josta käsin se katseli maailmaa.  Kotona ensi päivinä hyvin alkanut siisteyskasvatus on hiem...

Kuva: Penja   Klaara on ollut meillä nyt viikon. Näitä tekstejä lukiessa joku voi ahdistua, että kuinka paljon me pennun kanssa oikein touhutaan. No ei touhuta, vaan kaikki harjoittelupätkät ovat pienenpieniä tuokioita päivän touhujen lomassa. Pääosin siis vain oleillaan, leikitään, syödään, nukutaan.  Eniten aikaa olen käyttönyt yksinolotreeniin. Aluksi kaikki tuntui sujuvan ihan helposti. Jo heti toisesta päivästä alkaen tein niin, että kun pentu oli leikkien jälkeen unelias, johdattelin sen makuuhuoneeseen, laitoin portin kiinni ja pentu kävi nukkumaan omaan petiinsä. Avasin tämän jälkeen portin ja siirryin pihalle tai muihin puuhiin, pentu jäi rauhassa nukkumaan.  Eilen tapahtui kuitenkin ikävä takapakki. Pentu oli ollut hereillä jo tosi kauan ja se riehui lasten kanssa. Sen meno alkoi olla ihan ylivilliä. Toin pennun makuuhuoneeseen ja silittelin sitä rauhoittavasti. Jätin seln huoneeseen. Se alkoi vinkua ensin vähän, sitten vähän enemmän, lopuksi se jo puoliksi vink...

Olen puulla päähän lyöty mikä oppimiskyky pennuilla on! Ja on tullut todettua, että niin hyvässä kuin pahassa.  Vajaan viikon pentuarjessa Klaara on oppinut tänne käskyn ja oman nimensä, ottamaan katsekontaktin namin toivossa (ja pitämään sitä kymmeniä sekunteja), ottamaan katsekontaktin ruokakipon toivossa. Tänään koitin huvikseni opettaa sille seisomiskäskyä, kun alkoi ahistaa että se vaan koko ajan istua tapittaa namia odotellessa (tulevat näyttelyt, pitää osata seistä). Siis ei tarvittu kuin viisi tai kymmenen oikea-aikaista namia SEISO- käskyn yhteyteen, niin nyt se peppu ei menekään maahan! (No, paikallaan ei tietysti seiso kuin yhden sekunnin)  Myös kakit ja pisut tulevat miltei poikkeuksetta ulos tai ruohomatolle!  Ja sitten niitä huonoja oppimisia. Yhden kerran jälkeen se oppi, että illalla on paljon kivampi maata lötköttää mamin sylissä kuin omassa pedissä. Siis se todellakin pääsi syliin kerran, niin seuraavana iltana se oli sohvan edessä parkumassa....

Tänään tapahtui jotain todella tyhmää. Mulle puettiin semmoset tosi ärsyttävät vaaleanpunaiset vemputtimet päälle. Se oli jo kolmas kerta kun ne typerät vemputtimet puetaan. Ensinnäkin mä otin sen pukemisen ihan leikkinä. Otin koko ajan nyörin suuhun ja kiemurtelin vaan. Kun ne oli päällä, niin eihän niillä voinut yhtään kulkea. Olin vapaana takapihalla, mutta kuljin ihan vinossa ja heittäydyin puolelta toiselle. Koko ajan raavin päätä ja yritin päästä niistä ärsyttävistä eroon. Ei mulle maistunut makupalat ja typerät kehutkin oli ärsyttäviä. Ei edes isot tytöt pidä näitä typeriä kapistuksia.  Niitä kuuluu kyllä kuljettaa ympäri asuntoa, mutta ei niitä päälle pueta! Aikani kiukuttelin (5 minuuttia) ja sitten kun tyynnyin nää riisuttiin. Mutta sen verran mä otin nokkiini, että enää en tulekaan luokse, kun kutsutaan. Siis mä tottelin joku 50 kertaa iloisena, mut sitte mulle tehdään tämmönen katala temppu, niin enää mä en yhtään kuule tänne- käskyä tai omaa nimeä. Mä va...

Kukkapenkit houkkuttavat ja niihin ei saa mennä Edellisen koiran kanssa tuli koeteltua kieltämiset ja tuntui toisinaan, että olin pelkkää EI:tä. Tällä kertaa ajattelin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Yritän välttää EI sanaa viimeiseen saakka. Näin kolmen päivän pentuajan kokemuksella se ei ole ihan helppoa. Mutta tässä strategiani:  Meillä sisätiloissa on sallittu melkein kaikki muu paitsi ihmisten käsien ja jalkojen näykkiminen. Niihin reagoidaan kiljahduksella ja huomiotta jättämisellä: toimii!  No tietenkin siisteyskasvatusta yritän harjoittaa siten kun kuuluukin, eli toimittamalla koira mahdollisimman usein ulos ja kiittämällä sekä kehumalla, kun toimet ulos onnistuvat. Sisälle sattuvat vahingot pyyhin vain suuremmitta huomioitta pois. Johtoja ei olisi suotavaa repiä, mutta en siinäkään kiellä vaan estän niihin pääsyn erinäisin virityksin. Sängynjalat se voi jyrsiä jos näin sattuu käymään ja jos se löytää vessapaperirullan tai muuta sopimatonta, niin se on ihmiten v...

  En ole ollenkaan mikään expertti koiran kasvattamisessa. Aikaisemmat koirani (kaksi kpl) ovat olleet minulle tullessaan aikuisia narttuja ja molemmat hieman huonotapaisia. Samaan syssyyn on ollut pieniä lapsia, taloprojekteja, hevosia ja hirveää härdelliä, joten koirat ovat menneet vähän siinä sivussa omine huonoine tapoineen. (Ei mitään kauhean pahaa, mutta luoksekäskyä ei toteltu, hyppimistä ja raapimista ihmistä vasten ja kaiken liikkuvan perään säntäämistä) Nyt lapset ovat isompia ja on aikaa, joten olen motivoitunut kasvattamaan kunnollista koirakansalaista. Mielenkiintoista tehdä kaikki alusta saakka. Olen siis koulutuksessa maalaisjärjen ja erinäisten opusten, koirallisten ystävien ja hyvien nettiartikkelien varassa. Kasvattajalta saatiin hyviä vinkkejä myös mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä.   Ensimmäisinä päivinä on tarkoitus opettaa koiralle oman nimen ja luoksetulokäskyn oppimista sekä kontaktia. Ensin mainittua harjoittelimme lasten kanssa siten...

    Kotiintulo   Perjantaina 5.6. koitti vihdoin se päivä, kun sijoituspentumme Klaara muutti meille. Sain kuin sainkin asian salattua lapsilta. He kyllä tiesivät millainen koira on tulossa, mutta eivät päivämäärää. Ajoimme mummin ja vaarin mökiltä koiraa hakemaan puolentoistatunnin matkan. Ilma oli oikein mukava, ja pennut olivat ulkona terassilla pentuaitauksessa. Viidestä havannankoiranpennusta kaksi oli pikimustaa, kaksi laikukasta, ja kolmas ruskea. Tunnistin Klaaran ainoana tyttönä ja muita kapeampikasvoisempana. Kasvattajan luona kerrattiin vielä turkinhoito-ohjeita ja leikattiin kynnet, sitten oli aika kotimatkalle. Onneksi matkaa oli vain reilun varttitunnin. Klaara meni matkustuslaukkuun ja vinkui siellä puolet matkasta, mutta lopulta tyytyi ja hiljeni.     Kotona keräsimme äkkiä hyvän villamaton rullalle ja levitimme mummilta oli saatu vanhoja räsymattoja olohuoneen lattialle, jotta koiran on helpomi leikkiä ja juosta. Avasimme vetoket...