Käsittämätön oppimiskyky

Olen puulla päähän lyöty mikä oppimiskyky pennuilla on! Ja on tullut todettua, että niin hyvässä kuin pahassa. 

Vajaan viikon pentuarjessa Klaara on oppinut tänne käskyn ja oman nimensä, ottamaan katsekontaktin namin toivossa (ja pitämään sitä kymmeniä sekunteja), ottamaan katsekontaktin ruokakipon toivossa. Tänään koitin huvikseni opettaa sille seisomiskäskyä, kun alkoi ahistaa että se vaan koko ajan istua tapittaa namia odotellessa (tulevat näyttelyt, pitää osata seistä). Siis ei tarvittu kuin viisi tai kymmenen oikea-aikaista namia SEISO- käskyn yhteyteen, niin nyt se peppu ei menekään maahan! (No, paikallaan ei tietysti seiso kuin yhden sekunnin) 

Myös kakit ja pisut tulevat miltei poikkeuksetta ulos tai ruohomatolle! 

Ja sitten niitä huonoja oppimisia. Yhden kerran jälkeen se oppi, että illalla on paljon kivampi maata lötköttää mamin sylissä kuin omassa pedissä. Siis se todellakin pääsi syliin kerran, niin seuraavana iltana se oli sohvan edessä parkumassa. 

Tännetulokäsky meni kerralla uusiksi, kun pistettiin typerät valjaat. Tämän jälkeen aloitettiin käsky uudelleen, ja tottelee taas, valjaatkin on olleet sen jälkeen päällä. 

Ja tänään oli ikävä kiljukohtaus pentuportin takana, vaikka kaikki oli tähän mennessä sujunut hyvin yksinoloharjotusten suhteen. Täytyy aloittaa yksinoloharjoitukset siis alusta, sehän on melkein tärkein taito koiran oppia.