Ensimmäisen päivän harjoittelut

 

En ole ollenkaan mikään expertti koiran kasvattamisessa. Aikaisemmat koirani (kaksi kpl) ovat olleet minulle tullessaan aikuisia narttuja ja molemmat hieman huonotapaisia. Samaan syssyyn on ollut pieniä lapsia, taloprojekteja, hevosia ja hirveää härdelliä, joten koirat ovat menneet vähän siinä sivussa omine huonoine tapoineen. (Ei mitään kauhean pahaa, mutta luoksekäskyä ei toteltu, hyppimistä ja raapimista ihmistä vasten ja kaiken liikkuvan perään säntäämistä)

Nyt lapset ovat isompia ja on aikaa, joten olen motivoitunut kasvattamaan kunnollista koirakansalaista. Mielenkiintoista tehdä kaikki alusta saakka.

Olen siis koulutuksessa maalaisjärjen ja erinäisten opusten, koirallisten ystävien ja hyvien nettiartikkelien varassa. Kasvattajalta saatiin hyviä vinkkejä myös mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä.   Ensimmäisinä päivinä on tarkoitus opettaa koiralle oman nimen ja luoksetulokäskyn oppimista sekä kontaktia.

Ensin mainittua harjoittelimme lasten kanssa siten, että kahden ihmisen välissä on viiden metrin matka. Koira on jomman kumman luona saamassa herkkuja ja rapsutuksia. Ne loppuvat ja kun koira kiinnittää huomiota vastapäätä istuvaan ja on melkein lähdössä tulemaan luokse huudetaan iloisesti "Klaara" tai "Tänne!" Tätä teimme jokusen kerran päivä 2:n aikana ja tuntui, että se meni jakeluun. Kolmantena päivänä silloin tällöin kutsuin koiraa samoilla käskysanoilla aina palkiten ruhtinaallisesti makupaloin ja rapsutuksin ja Klaara tuli aina iloisesti viipottaen paikalle. Hieman täytyi olla tarkkana mihin tilanteeseen käskyn ajoittaa, eli ei juuri silloin kun sillä on jokin todella mielenkiintoinen nuuskimisjuttu meneillään, vaan silloin kun se on lopettamassa mielenkiintoista asiaa ja sen mielenkiinto ei ole ihan vielä suuntautunut mihinkään. Juuri siihen hetkeen ajoittaa luoksetulokäskyn. No, tämä meni oikein hyvin, kunnes neljäntenä päivänä tapahtui jotain....

 

Kontaktia aloitin harjoittelemaan kolmantena päivänä. Aluksi oli epätoivoinen olo, eihän tästä tule yhtään mitään, mutta aika pian koira hoksasi mistä kyse ja kontakti sisätiloissa, virkeänä ja nälkäisenä sujui.
Tässä yksinkertaisuudessaan mistä kyse. Koiran pitäisi katsoa omistajaa silmiin ja odottaa ohjeita tai ylipäänsä pitää mielenkiinto omistajassa. Aluksi häärätään tai ollaan vain passiivisesti ja kun koira vilkaisee omistajaan tulee merkki ja heti perään palkinto. Tätä toistetaan useasti, kunnes koira tapittaa omistajaa tíiviisti. Juu, onnistuu helposti sisätiloissa, mutta entäpä ulkona ohitustilanteessa tai mielenkiintoisten hajujen ympäröimänä. Itse käytin merkkinä korkeaa ja innostunutta "Joo" sanaa. Eli aina kun tätä harjoiteltiin sanon Joo ja pyrin antamaan nopeasti nappulan kiitokseksi. Samaa katsekontaktia käytetään myös aina kun ollaan antamassa koiralle ruokaa. Ruokakippo tulee vasta, kun katsotaan omistajaa. Ulos lähdetään ovesta vasta kun katse on omistajassa. Nämä eivät meillä vielä toimi, koska ruokakippo ei kiinnosta ja ulos ovesta ei ole vielä menty (poislukien takaovi, joka on melkein koko ajan auki)