Koiranpentu tulee taloon

 

 

Kotiintulo

 
Perjantaina 5.6. koitti vihdoin se päivä, kun sijoituspentumme Klaara muutti meille. Sain kuin sainkin asian salattua lapsilta. He kyllä tiesivät millainen koira on tulossa, mutta eivät päivämäärää. Ajoimme mummin ja vaarin mökiltä koiraa hakemaan puolentoistatunnin matkan. Ilma oli oikein mukava, ja pennut olivat ulkona terassilla pentuaitauksessa. Viidestä havannankoiranpennusta kaksi oli pikimustaa, kaksi laikukasta, ja kolmas ruskea. Tunnistin Klaaran ainoana tyttönä ja muita kapeampikasvoisempana.

Kasvattajan luona kerrattiin vielä turkinhoito-ohjeita ja leikattiin kynnet, sitten oli aika kotimatkalle. Onneksi matkaa oli vain reilun varttitunnin. Klaara meni matkustuslaukkuun ja vinkui siellä puolet matkasta, mutta lopulta tyytyi ja hiljeni.  

 

Kotona keräsimme äkkiä hyvän villamaton rullalle ja levitimme mummilta oli saatu vanhoja räsymattoja olohuoneen lattialle, jotta koiran on helpomi leikkiä ja juosta. Avasimme vetoketjun laukusta. Klaara tuli melkein heti ulos kopasta ja lähti uteliaana tutkimaan olohuonetta. Aina välillä se kävi heiluttamassa häntää ja leikkimässä meidän kanssa. Lelut kiinnostivat heti.

 

Jo vartin päästä kotiutumisesta avattiin rivitalotakapihan ovi. Reippaasti koira tuli sinnekin. Ekat pisut tulivat terassilaudoituksen päälle. Muistin, että kasvattaja sanoi ettei Klaara ole vielä ollut nurmikolla, ilmankos nurmikolle astuminen oli aluksi jännää. Mutta voi sitä riemua, kun se nurmikolle pääsi. Alkoi heti hypellä, kieriä ja syödä nurmikkoa. Ihania ratamonpalasia sekä männynkaarnaa. Voiko pentu syödä ruohoa liikaa?

 

Loppuillan Klaara vuoroin nukkui sikeästi olohuoneen sohvan alla tai leikki ja tutustui meihin. Tänään ei vielä otettu sen kummallisempia harjoituksia, mutta heti huomenna aloitetaan.

Kotiutumispäivänään Klaara söi noin puoli desiä pentunappuloita kiposta sekä paljon kädestä rohkeuspalkkioina.