Kohta kaksi viikkoa

Ei mitenkään päin uskoisi, että koira on ollut talossa vasta kaksi viikkoa! Tuntuu paljon pidemmältä ajalta.

"Kaiken" harjoittelu jatkuu pienissä paloissa pisin päivää muun toiminnan lomassa. Nyt on aloitettu suuntaamaan kohti ulkomaailmaa, koska oman kodin seinät alkoivat jo hiukan viikon kotona olon jälkeen ahdistaa. Yksin kotona Klaara ei ole vielä ollut varttia kauempaa. Klaara on ollut jo Naantalissa pitsalla, lemmikkieläinliikkeen edustalla kauppakeskus Myllyssä, Turussa Vaakahuoneen terassilla, Kukkatalossa ja lähimetsässä. Lähimetsää lukuun ottamatta olen pitänyt sitä sylissä tai kopassa, rokotussuojaa kun ei vielä ole.  Näiden vierailujen antina on ollut paitsi oman pään tuuletus se, että Klaara on tottunut matkustamaan autossa, se on nähnyt valtavan paljon ihmisiä ja erilaisia asioita vaikkakin sylistä käsin. Tai no, eilen Kukkatalossa

laskin sen hetkeksi myymälän lattialle josta käsin se katseli maailmaa. 

Kotona ensi päivinä hyvin alkanut siisteyskasvatus on hieman nooooh... ei niin hyvällä mallilla. Eli pisut tulevat vähän mihin sattuu ja välillä jopa niin, että juoksee ulkoa sisälle tekemään asiansa. Höh! No, kakit tulevat lähes poikkeuksetta ruohomatolle, hyvä niin. 

Kotimetsän kalliolla

Myös kukkapenkit kiinnostavat niin vietävästi, että olen jo välillä meinannut menettää toivoni sen suhteen, että ne saisi kiellettyä. 

Yksinoloharjoitukset ovat edenneet ihan hyvin. Joka päivä Klaara on omassa nukkumishuoneessaan portti kiinni muun  perheen oleskellessa muissa huoneissa. Huomenna on juhannusaatto ja matkaamme mökille, jossa on yli 10 vierasta ihmistä. Taas tulee sosiaalistamiskokemuksia. Kumpa jo pikkuhiljaa löytyisi jostain myös koirakavereita!