Kieltämisestä

Kukkapenkit houkkuttavat ja niihin ei saa mennä

Edellisen koiran kanssa tuli koeteltua kieltämiset ja tuntui toisinaan, että olin pelkkää EI:tä. Tällä kertaa ajattelin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Yritän välttää EI sanaa viimeiseen saakka. Näin kolmen päivän pentuajan kokemuksella se ei ole ihan helppoa. Mutta tässä strategiani: 

Meillä sisätiloissa on sallittu melkein kaikki muu paitsi ihmisten käsien ja jalkojen näykkiminen. Niihin reagoidaan kiljahduksella ja huomiotta jättämisellä: toimii! 
No tietenkin siisteyskasvatusta yritän harjoittaa siten kun kuuluukin, eli toimittamalla koira mahdollisimman usein ulos ja kiittämällä sekä kehumalla, kun toimet ulos onnistuvat. Sisälle sattuvat vahingot pyyhin vain suuremmitta huomioitta pois. Johtoja ei olisi suotavaa repiä, mutta en siinäkään kiellä vaan estän niihin pääsyn erinäisin virityksin. Sängynjalat se voi jyrsiä jos näin sattuu käymään ja jos se löytää vessapaperirullan tai muuta sopimatonta, niin se on ihmiten vika.  Pöydästä koiralle ei mitään anneta, sänkyyn sitä ei päästetä ja sohvalle se tulevaisuudessa saa tulla, mutta ei vielä pysty hyppäämään. Näillä uskoisin pärjääväni. Haukkumisen estäminen on vielä harkinnassa. Olen ajatellut, että koira saa varoittaa vieraista tai ylimääräisistä äänistä, mutta ei haukkua jatkuvasti. En tiedä miten se estetään....

Mutta ulkona onkin sitten isompi työmaa. Pienellä rivitalopihallani on minulle erittäin rakkaat kukkapenkit, joihin koiralla ei ole asiaa. Ja voi kuinka ne kiinnostavat. Ensimmäisinä päivinä jaksoin vain nostaa koiran penkistä pois 50 kertaa ja tarjota sille lelua tai kepinpätkää vastapainoksi, toisena päivänä se ei sinne niin mennytkään, mutta tänään tehtiin jo senmoisia loikkauksia piruuttaan suoraan orvokkiviidakkoon, että ärähdin sille jo kertaalleen ja kiellon päälle kun vielä hyökkäsi, niin joutui sisälle. Neuvot ovat arvokkaat vai olenko mahdottoman edessä kukkapenkkeihin menon kieltämisessä?