pentuelämää

Internetin ja muutaman tuttavan ohjeesta opetin ensimmäisinä viikkoina jätä-käskyn eli luopumisen tämän ohjeen avulla.  Se on osoittautunut toistaiseksi äärettömän toimivaksi eri tilainteissa, paljon paremmaksi kuin ei-sana. Siis kaikki ei-toivottu käytös  loppuu Klaaran kuultua jätä- käskyn. Sitä varten on tietysti nameja taskujen pohjalla, ja kaikissa kodin kaapeissa helposti saatavilla.  Valitettavasti tärkeä käsky " Tänne" ei sujukaan ihan niin hyvin. Ulkona mikäli vain tule jotain mielenkiintoista havaintokenttään, niin Klaara on täysin kuuro, pari kertaa se on naru perässään lähtenyt mm. pikkutyttöjen perään. Välillä myös selkeästi ei halua totella, istuu vain ja katsoo, että luuletko että tottelen. Tämä johtuuu varmasti siitä, että käytettiin varmaan käskyä turhan paljon tilanteessa, jossa se vielä pienenä pentuna ei olisi niin mielellään lenkillä halunut liikkua kotoa poispäin.  Täytyy varmaan alkaa vahvistaa luoksetuloa jollain ihan toisella käskyllä tuleva...

Ensimmäisen kerran tutustuimme tähän härveliin 9 viikon iässä. Istuttiin korissa ja nostettiin se ilmaan. Siitä parin päivän päästä kori polkupyörään, koiruli koriin ja talutin pyörää kotikadulla. Koira on korissa kiinni noin 30 sentin remmissä, jonka kanssa se pääsee hyppäämään etutassut korin reunalle. Ensimmäinen kokeilu meni aikamoiseksi sähläykseksi, ja enimmäkseen koira hyppi korin reunalle. Sai aina makupalan, kun oli neljä tassua korin pohjalla.  Tästä viikon päästä kokeilimme jo edetä hiukan pidemmälle yhä pyörää taluttaen ja avustaja antoi nappulaa. Vieläkin oli aikamoista hösellystä.  Asia hautui taas viikon ja tänään olikin melkoinen hämmästys, kun koira pysyi melkein koko ajan rauhallisesti korissa paikoillaan. Istuin jo ja ajoin pyörää! jee!

Parin päivän päästä  Klaaralle tulee täyteen 12 viikkoa. Sillä on ensimmäinen rokotus ja ollaan ilmottauduttu Turun Murren pentukurssille, joka alkaa Klaaran ollessa 15 viikkoa. Jännää! Koiramme on reipas, rohkea, oppimiskykyinen ja maailman suloisin. Paitsi minut, se on hurmannut myös jähmeän teinin ja hieman nuoremman esiteinin. Olen ulkoistanut Klaaralle mm. teinin ”aamu”herätyksen, koska pehmeäturkkinen nappisilmä,  joka häntää heiluttaessaan heiluu koko koira- eihän sille voi olla vihainen. Teinin matala sänky on myös ainoa, jolle Klaara pääsee hyppäämään ja juokseekin sinne innoissaan, jos vain oven avaa.  Menneellä viikolla keräsin pienen paniikin, kun luin pentukirjaa, ja siellä jälleen korostettiin sosiaalistamisen tärkeyttä. Sitä, miten 12 viikon jälkeen asioihin tottuminen ei ole enää niin itsestäänselvää ja ennen tätä pitäisi tottua isoihin koiriin, pieniin koiriin, mustiin, valkoisiin ja haukkuviin. Ja mitä, me ollaan pentuveljen lisäksi nuuskittu pikaisesti ...